Tässä ja nyt

298Työ-loma, kiire-pysähtyminen, onni ja rauha. Hektinen talvi on takana. Itse asiassa äärimmäisen kiireiset kolme vuotta. Kolmikymmenvuotisen uran päätös yliopistolla ja uuden työuran luominen uudessa ympäristössä ja uudella nimellä. Kiirettä on pitänyt myös muuttojen vuoksi. Kahden vuoden aikana on tyhjennetty Jyväskylän, Turun ja Kajaanin kodit. Lisäksi olemme tyhjänneet kolme mökkiä. Mutta nyt on urakka takana ja uusi elämä saaristossa edessä.

Loma, onko se samaa suorittamista kuin talvella, vai uskallanko tehdä asiat toisin? Luin n. 10 vuotta sitten Anthony de Mellon kirjan pysähtymisestä. Luin sen kuin minkä tahansa kirjan. Ihan hyvä juttu, mutta minulla ei ollut aikaa pysähtyä. Olin myös keskustellut erään kollegan kanssa kiireen tunteesta. Hän tarjosi minulle puolitäyttä vesilasia ja pyysi minua painamaan sormeni veteen. Jos veteen olisi jäänyt kuoppa, olisin ollut korvaamaton. Asia ei vielä silloin auennut,  ja korvaamattomuuden harha ohjasi minua aivan liikaa.

Työura yliopistolla projekteineen, väitöskirjoineen, oppikirjoineen ja satoine koulutuskeikkoineen oli antoisa ja hyvä. Mutta aina oli kiire, eikä perheelle ja ystäville jäänyt riittävästi aikaa. Lapset ovat nyt lähteneet pesästä, onneksi käyvät moikkaamassa. Ystävät jäivät toiselle paikkakunnalle, mutta onneksi uusi elämä toi mukanaan uusia ystäviä. Otin pojastani Pyrystä oppia. Kun aikanaan muutimme Jyväskylästä Petäjävedelle ja sieltä myöhemmin takaisin Jyväskylään, niin nuori mies totesi, että hänellä on nyt tuplasti kavereita. Entisten lisäksi tuli paljon uusia. Tästä on äidin hyvä ottaa oppia.

Elän, opin ja hauskaa on – on ollut mottoni jo pitkään. Kiire kuitenkin söi välillä ilon ja onnen kokemista. Muutama vuosi sitten kollegani pysäytti minut kongressimatkalla Ardian meren rannalla. Hänen kehoituksestaan istuin rantakadun kiviaidalle ja annoin elämän kohdata. En juossut etsimässä, vaan pysähdyin odottamaan. Tämä hetki jäi mieleeni. Aurinko paistoi, kirkon kellot soivat, laineet liplattivat, lokit kirkuivat, lapset leikkivät, äidit rupattelivat jne. Ja kyseessä oli vain pieni hetki. Erona kaikkeen muuhun oli, että otin vastaan sen mitä annettiin ja nautin siitä.

Positiivinen psykologia on pitkään nostanut esille flow:n käsitettä. Kyseessä on yksinkertaisesti se, että nautit siitä mitä teet tai missä olet. Kun asennoidut myönteisesti ja koet tyytyväisyyttä, niin saat valtavan paljon voimia ja energiaa. “Sitkuttelu” (sitten kun olen eläkkeellä yms.) ei tee onnelliseksi, vaan se, että olet läsnä juuri tässä hetkessä, riippumatta siitä missä olet ja mitä teet. Nykyhetki on äärimmäisen lyhyt, joten siitä kannattaa nauttia täysin siemauksin. Onnea ja iloa, lepoa ja rauhaa – hyvää lomaa kaikille, malttakaa pysähtyä ja nauttia!