Tie saaristoon

074Juhannus – Jussin päivä – Johannes-Toivo Johannes. Juhannuksena palautui mieleeni uni, jonka näin noin 6-7 vuotta sitten. Jo edesmennyt isäni, Toivo Johannes, halusi viedä minut katsomaan erästä paikkaa. Asuin silloin Jyväskylässä ja unessa automatka kesti useita tunteja. Loppumatkan ajoimme pientä ja mutkaista paikallistietä. Saavuimme perille ja jätimme auton parkkipaikalle.

Äitini tuli näyttämään meille paikkaa. Ulkoa päin talo näytti vanhalta ja kauniilta. Ikkunat kiinnittivät erityisesti huomiota, ne olivat moniruutuiset ja ikkunanpuitteet olivat valkeat. Kiersimme taloa ja näin sisällä ihmisiä, he olivat ruokailuhuoneessa lounaalla. Talossa oli paljon huoneita. Korkeista, valoisista huoneista tuli mieleen mummola. Talo oli kuitenkin paljon isompi kuin muistikuvieni mummolat. Talo muistutti jonkin verran maaseudun pappiloita tai pieniä kartanoita.

Sitten äitini vei meidät meren rantaan, saunalle. Talon lähellä oli kallioita ja matalaa puustoa. Kierros oli ohi ja olin isäni kanssa auton luona. Kommentoin isälleni sitä, että  hän toi minut katsomaan näin isoa paikkaa. Meidän oli pitänyt tulla katsomaan tonttia. Sanoin, että rahat eivät ikinä tule riittämään tällaisen paikan ostamiseen. Isäni vastasi minulle, että tehtävä on tärkein, maailma on täynnä rahaa.

Meni muutama vuosi Jyväskylässä. Työssä ei ollut enää haastetta. Lapset lähtivät kotoa ja parisuhde muuttui avioliitoksi. Kaksi vuotta sitten keväällä lähdimme etsimään unen paikkaa. Suuntasimme Kemiönsaarelle, jossa kävimme katsomassa myynnissä olevia kohteita. Sitten poikkesimme Västanfjärdissä paikalliseen kyläkauppaan. Kysyimme kauppiaalta myynnissä olevia taloja. Kauppiaan vanhemmilla oli juuri tulossa myyntiin vanha kapteenintalo! Menimnme katsomaan ja se oli siinä!

Täällä me nyt elämme untamme todeksi, kiitos isälleni Toivo Johannekselle, että näytit uuden kodin ja elämäntehtävän!